keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Ravintola Aito

Sanotaan, että brunssi on ihmisen parasta aikaa. Ja niinhän se taitaa olla. Rauhallinen viikonlopun aamu- tai iltapäivä, hyvä seura, ei kiire mihinkään. Edellisestä brunssista olikin kulunut jo luvattoman pitkä aika, mutta tammikuisena sunnuntaina olimme varanneet pöydän ravintola Aitosta. Pöytävarauksen teko onkin ehdottoman suositeltava, sillä tilaa ravintolassa on hyvinkin rajallinen määrä ja paikka myös ilmeisen suosittu brunssiaikaan.



Alkupalat on Aitossa tarjolla buffetissa ja pääruoka tarjoillaan pöytään. Brunssi on tarjolla sunnuntaisin puolesta päivästä viiteen, joten myös hieman raskaammalla jalalla liikkeellä olevat ehtivät nauttimaan antimista. Alkupalabuffetin ja pääruoan hinta on sopuisat 25 euroa, jälkkärin saa viiden euron lisäpanostuksella. Mainittakoon, että samppanjaa on myös tarjolla kohtuulliseen 49 euron pullohintaan. Se tosin jäi meidän osalta kylmään odottamaan.


Alkupalabuffet oli loistava ja laadukkaista raaka-aineista koostettu. Nettisivuilta ei pysty etu- eikä jälkikäteen tarkistamaan alkupalojen tarkkoja identiteettejä, mutta brunssin aikana ne näkyvät seinän liitutaululta. Parhaiten jäivät mieleen avokado-papu-basilikahöystö, marinoidut juurekset, graavilohitartar, mätishotti, ankanrinta, karitsankieli sekä leivät maanmainiolla levitteellä. Asianmukaisella kahden lautasen taktiikalla sai jälleen kattavan näkemyksen helahoidosta.



Pääruoaksi otin melko poikkeuksellisesti kasvisvaihtoehdon eli maa-artisokkarisottoa. Ehkä todistaakseni itselleni, etten ole aivan paatunut lihansyöjä. Taustalla tosin myös kummitteli taannoinen Krakovan matka, jonka aikana ruoka oli tuhdin lihavoittoista. Risotto oli erinomaisesti tehty. Puhtaat, yksinkertaiset ja selkeät maut tulivat hyvin esiin. Annos oli myös sopivan kokoinen, kun tarkoitus oli vielä jaksaa jälkiruokakin. Vaimoni savustettu nieriä latva-artisokalla ja inkiväärillä oli myös upea annos ja näytti myös maistuvan hyvin. Jälkiruoaksi hajautimme jälleen riskiä vaimoni ottaessa suklaakakkua ja vadelmasorbettia, kun itse päädyin ”Sitruunaan ja lakuun”. Molemmat päättivät hienosti onnistuneen brunssin.



Aito on korkealuokkainen töölöläinen kortteliravintola. Sisustus on vähäeleisen tyylikästä. Palvelu on Aitossa ollut aina välittävää ja ammattitaitoista, jotenkin todella aitoa. Meillä ei kuitenkaan käynyt tällä kertaa tuuri vierustoverien suhteen, mikä brunssin alkajaisiksi vesitti hiukan tunnelmaa. Naapuripöydässä nimittäin käytiin suhteellisen kovaäänistä keskustelua parisuhdekriisistä ja lapsen huoltajuudesta pikkupiltin ollessa siinä välissä yllättävänkin rauhallisena. Yritä siinä sitten itse keskittyä seuralaiseen ja miettiä puhuako Trumpin virkaanastujaispuheesta vai La La Land -elokuvan Oscar-pystin metsästysmahdollisuuksista. Meno normalisoitui onneksi heti, kun vierustoverit vihdoin lähtivät ulos. Onneksi eivät ottaneet jälkiruokia!

On ravintoloita, joissa käy kerran eikä enää uudestaan. Usein tämä tapahtuu huonoille tai keskinkertaisille ravintoloille ja se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Tarjolla on parempiakin. Mutta niin voi valitettavasti käydä hyvillekin ravintoloille. Aito ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan edellä mainituista kategorioista, sillä siellä on tullut käytyä säännöllisesti vuosien varrella. Aito takaa aina onnistuneen illan tai tässä tapauksessa myös päivän. Olenkin usein sanonut, että Aito on kohtuullisen budjetin eli ns. oman rahan paikka, johon voisi vailla huolia viedä vaikka ulkomaisia vieraita maistelemaan skandinaavishenkisiä makuja.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Ravintola Aito
Museokatu 29
00100 Helsinki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti