tiistai 30. tammikuuta 2018

Capperi

Laadukkaiden pizzerioiden esiinmarssin kliimaksi koettiin viime vuonna, kun pizzakisa kiihtyi ennennäkemättömiin sfääreihin. Ylilyönneiltäkään ei vältytty, kun kokit mittailivat, kenellä on isoin ja painavin uuni. Viime vuosi meni täysin napolilaisen pizzakoulukunnan nimiin, kun saimme tutustua Etelä-Italian luomuksiin.

Oman tilansa Oulunkylän lähiöstä löysi myös Capperi, josta onkin sukeutunut aikamoinen sankaritarina: pöydät ja varauskirjat on kuulemma täynnä sekä lounaalla että ilta-aikaan! Capperi edustaa napolilaista pizzantekotaitoa ja on saanut ainoana Suomessa Associazione Pizza Napoletana Gourmet -jäsenyyden. Ravintolan kuparinhohteinen uunikin on raijattu suoraan Campanian maakunnan pääkaupungista. Tällaisessa 460-asteisessa uunissa pizza viihtyy vain vajaan minuutin.

Capperi nojaa tekemisessään vahvasti laatuun. Raaka-aineissa vain paras kelpuutetaan ja lähes kaikki tavara tuodaan Italiasta. Laatu maksaa, ja senpä vuoksi pizzojen hintahaitari on leveä (10,50–23 €) kuin Puljujärven hymy. Kun kirjoitin keväällä 2016 siihen mennessä parhaasta syömästäni pizzasta, maksoi se 17 euroa. Poikkitieteellisen arvioni mukaan se oli kaupungin kallein normaalikokoinen pizza siihen maailmanaikaan. Nyt on toisin: kahdenkympin rajapyykki on rikottu heittämällä. Pizzan hinnasta voisi keskustella hamaan tappiin saakka, jos kiinnostaisi. Minusta parikymppiä laadukkaasta pizzasta on täysin kohtuullinen hinta, vaikka kuinka sisäinen ekonomisti nostaisi harmaantunutta päätään. Näiden ajatusten siivittämänä testasin listan kalleimman pizzan, Monacon (23 €).


Sitä ennen kuitenkin jaoimme nelihenkisen pöytäseurueemme kesken Taglieri Capperi -nimisen alkupalasetin (24 €). Isolla vadilla oli mm. puhvelinmaidosta valmistettua mozzarellaa, gorgonzolaa, ilmakuivattua kinkkua, salamia ja pizzasuikaleita. Tässä tapauksessa kuva kertonee enemmän. Annos oli joka tapauksessa erittäin tasokas ja runsas. Mainittakoon muuten myös, että sitrushedelmäisen Chinoto-limonadin (3,50 €) kitkerän omaperäinen maku toimi hienosti aperitiivina.


Sitten päästään pizzaan. Se oli yksi parhaista koskaan syömistäni pizzoista, ellei paras. Sanotaan se heti kärkeen. Jo pizzan esillepano ihastutti: se otti tilan haltuun ja sai seuralaisten silmiin kirpoamaan kateuden katkerat kyyneleet: se tuli puisen levyn päällä valmiiksi siivutettuna, kun muu seurue järsi omia pizzojaan lautaselta, ja se nyt vaan näytti hemmetin hyvältä! Monaco-pizzassa oli bresaolaa eli ilmakuivattua naudanlihaa, mozzarellaa, lehmänmaidosta tehtyä provolone-juustoa, balsamiviinietikkaa, rucolaa sekä sitruunaviipaleita. Juustot olivat sulaneet taivaalliseksi tasapainoksi pizzan pohjalle. Niitä komppasi mitä täydellisimmin elegantti bresaola. Jopa reunat olivat niin hyviä, että vain pienivatsainen olisi jättänyt ne väliin.


Herkutteluun sortuneen illan kruunasi kahden jäätelöpallon kombo (7,50 €). Pistaasi ja hasselpähkinä kilvoittelivat paremmuudestaan, mutta lopputulos oli miellyttävä tasapeli.

Capperin avarassa tilassa isot ikkunat antavat Oulunkylän raitille. Kattotiilet ovat vallanneet yhden sivuseinän. Hyllyistä löytyy kasveja ja ruokapurkkeja. Avokeittiö hallitsee takatilaa. Palvelu oli vähäeleistä, mutta omaperäisen hauskaa suomalaisen miestarjoilijan toimesta. Homma toimi tälläkin rintamalla.


Capperi on eittämättä kokemusteni perusteella yksi Helsingin (Suomen?) parhaista pizzerioista ja sanoisin, että Monaco-pizza meni myös legendaarisen Piece ’n’ Loven ankkapizzan (jota ei valitettavasti ole enää edes valikoimassa!) ohitse. Capperi pyytää pizzojen hinnoillaan paljon, mutta lataa saamapuolelle vielä paljon enemmän. Ehdottomasti oman matkansa arvoinen!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Capperi
Siltavoudintie 9
00640 Helsinki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti