maanantai 7. maaliskuuta 2016

Cantina West

Näinä päivinä, kun autenttisen meksikolaisen ruoan hype tavoittelee Helsingissä kovasti jo saturaatiopistettään, on helppo naureskella Cantina Westin tuomalle tuulahdukselle rehellistä 90-luvun texmexiä. Sehän on jo tiedostettu, että aitomeksikolainen ja perinteinen yhdysvaltalais-meksikolaisen ruokafuusion ristisiitoksena syntynyt texmex eroavat toisistaan kuin tropiikin yö ja suomalainen talvipäivänseisaus. Sille tosiasialle ei kuitenkaan mahda kukaan mitään, että Suomen ensimmäinen ja suurin texmex-saluuna Cantina West porskuttaa kuin parhaimpina aikoina konsanaan, eikä ravintolalle kunnioitettava 26 vuoden ikäkään tunnu vähentävän kierroslukumittarin arvoja.


Ravintolassa on tullut käytyä vuosien mittaan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta aina jotenkin vähän häpeillen. Kehtaanko mainita, että illalla mennäänkin Cantina Westiin? Mitä ravintolapuristit minusta oikein ajattelevat? Tällainen huoli on turhaa. Cantina Westille on oma paikkansa Helsingin ravintolaskenessä.

Kävin lyhyen ajan sisällä pari kertaa testaamassa lounaan. Jonotin kiltisti yhdessä työmiesten kanssa klo 11 avausruuhkassa tiskille maksamaan. Sen jälkeen seurasin suuntaviivoja yläkertaan varsinaisen lounastilan luo. Kun eteeni avautuivat suuret ruokavadit, ymmärsin, miksi rafla on niin suosittu haalariosaston keskuudessa. Valinnanvaraa on ja hintaan kuuluu keitto, alkusalaattipöytä, pari eri pääruokaa, jälkkäri ja kahvi (10,20 €). Siinä riittää sulateltavaa toimistosankarille. Lautasannoksiakin toki saa ja ne vaihtuvat päivittäin (15,90 €).




Ruokavaihtoehdot ovat mukavan rehellistä kotiruokaa eikä viimeisimpien muotihömpötysten matkaan ole lähdetty. Otin ensimmäisellä kerralla häränlihamureketta pippurikastikkeella ja jälkimmäisellä kerralla lindströminpihvejä. Eivät sinänsä mitään makuelämyksiä, mutta puolustivat paikkaansa. Alkusalaattipöytä on ollut jotenkin riitasointuinen. Tuntuu, että eri raaka-aineita on vain laitettu esille miettimättä kokonaisuutta. Oikeastaan kaikkea maistamaani lounasruokaa vaivaa sama tasapaksuisuus. Mikään ei oikein maistu miltään, mutta mikään ei toisaalta ole täysin epäonnistunuttakaan. Turvallista lounasruokaa siis. Luulen, että Cantina West panostaa tarkoituksella laadun sijasta määrään – varsinkin lounaalla, sillä illalla käydessäni mauista on saanut enemmän irti. Ruoan suhteen tähdet jäävät lounaan perusteella kahteen, mutta hyvät iltakokemukset nostaisivat ne kolmeen.


Käsittääkseni ravintolan sisustus on pysynyt samanlaisena koko sen eliniän ajan. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ajan hammas on purrut pahasti, mutta onko asetelma jo kääntynyt ympäri? Onko kierretty alun perin trendikkäästä interiööristä ensin lattean ja jopa irvokkaan kautta kohti nykyistä retroa? 

Cantina West on jo instituutio, joka jokaisen ravintolakävijän tulee testata, eikä sitä näillä kilometreillä tarvitse hävetä. Erityisesti niiden, jotka ovat ihastuneet uuden aallon meksikolaisiin ravintoloihin, tulee kyseinen saluuna testata. Kummisedälle pitää antaa mahdollisuus.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Cantina West
Kasarmikatu 23
00130 Helsinki
http://www.cantinawest.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti