Helsingin paras sushipaikka? Tämän väitteen todenperäisyyden
tarkistamiseksi kävimme testaamassa ravintolan arkisena kesäpäivänä
lounasaikaan. Ensisilmäys ei vakuuta – siis jos etsii trendikkäitä
puitteita ja haluaa tilaa ympärilleen. Ei, sellaista ei Sushi Wagocoro
tarjoa. Sen sijaan ravintolassa panostetaan ruoan laatuun, mikä lienee
tässä bisneksessä kuitenkin se ”main thing”. Pienten tilojen vuoksi moni
ottaakin boksin mukaansa.
Lounaalla saa vajaalla kympillä kymmenen makin ja nigirin setin. Aika
normi. Otimme sellaisen, mutta myös kovasti kehutun Omakasen eli ns.
keittiömestarin taidonnäytteen. Molemmat annokset olivat laadukkaita,
mutta kyllä Omakase on sushiskenessä kuin Ferrari 458 ja muut
tavanomaisia perheautoja. Siis noin niin kuin kuvainnollisesti. Pöytään
tuotiin siika-, kampasimpukka- ja erilaisia lohinigireitä sekä jokerina
erikoisia, mutta oikein toimivia jokirapumakeja. Kokonaisuus oli
hulvattoman onnistunut. Ai, mitä? Joku huutaa takarivistä, että
kuulostaapa tylsältä ja että siitä ja siitä paikasta saa pekoni-banaani-macadamiapähkinänigireitä.
Onhan niitä toki itsekin tullut maistettua, mutta sen keskustelun voi
käsittääkseni lopettaa nopeasti ja todeta vain, että tämä ravintola
onkin ns. aito paikka.
Puutteet puitteissa korvaa ruoan laatu ja japanilaiseen tyyliin toimiva
asiakkaita kunnioittava ystävällinen palvelu. Niin, oliko paikka paras?
Sen voin varmasti sanoa, että Sushi Wagocoro taistelee siitä paikasta.
Käy itse kokeilemassa.
 | |
| Ruoka |
 |
| Kokemus |
 |
| Hinta-laatu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti